Turvallisesti kotona!

Kesä Thaimaassa on nyt sitten takana ja tuntuu tosi hyvältä olla Suomessa! Ensimmäiseksi kiinnitimme huomiota ihanan puhtaisiin vessoihin, rauhallisuuteen, hiljaisuuteen ja siihen etteivät kaikki tuijota koko ajan. Lentomatkat sujuivat molemmilla hyvin, palasimme siis eri lennoilla. Hannan perhe saapui perjantai-iltana ja Anni, Emma ja Antti sunnuntai-iltana. Lennot olivat tällä kertaa päivälentoja mikä tuntui hieman raskaammalta erityisesti aikaeron vuoksi. Lapset ovat päässeet aika hyvin rytmiin, onneksi! Ensimmäisenä aamuna Eevi ja Kasperi yrittivät kyllä nousta jo neljän aikaan ylös mutta nukkuivat onneksi pari tuntia lisää ja lähtivät leikkimään vasta kuuden aikaan. Omien lelujen näkeminen aiheutti aitoja riemunkiljahduksia. Seuraava Thaimaan matka tulee olemaan lyhyempi, se on varmaa. Mutta kyllä sinne vielä palataan käymään!

Tässä vielä muutama kuva:

Emma ja Anni lentokentällä

Lentokoneessa oli ihan mukavaa

Päivälennossa oli se positiivinen puoli, että sai ihailla maisemia koko lentomatkan ajan!

Tähän päättyy siis blogimme kirjoittaminen.

Mietteitä

Kulunut kesä Thaimaassa on ollut mukava ja antoisa. Ostospaikat ovat ihania ja niiiin edullisia. Ruoka on hyvää ja mikä parasta, aina voi lähteä ulos syömään jos ei huvita itse laittaa ruokaa. Thailaisethan syövät lähes aina ulkona tai ostavat ruuan valmiina katukeittiöistä. Se tulee edullisemmaksikin kuin valmistaa ruoka itse! Tekemisestä ei ole ikinä puutetta, elokuvia menee koko ajan tai voi käydä vaikkapa keilaamassa. Vesipuistoissa ja huvipuistoissa voi käydä useammin kuin kerran vuodessa! Yleensä ottaen elämä tuntuu täällä todella helpolta ja rennolta.

Kuitenkin huomasimme jo aluksi, että enää ei tullut samanlaista wau-tunnetta kuin aiemmin. Olemme kesän aikana tulleet siihen tulokseen, että paikkamme on ainakin seuraavien vuosien aikana Suomessa. Emme enää haikaile koko ajan Thaimaahan asumaan vaan aiomme nyt asettua vihdoin laittamaan kotia ja elämää sinne Suomeen turvalliseen ympäristöön. Meille oli valtava helpotus, että asia viimein selvisi. Tämän reissun tarkoituksena olikin juuri tulevaisuuden kartoittaminen ja se kävikin yllättävän helposti. Ehkä olemme viimein aikuistuneet sen verran, että poistimme silmiemme edestä ne lasit jotka näkevät vain Thaimaan ruusuisen puolen. Toki tiedostamme edelleen myös Thaimaan monet hyvät puolet eikä ole poissuljettu mahdollisuus, että vielä joskus muuttaisimme ulkomaille, mutta seuraavat vuodet aiomme asua Suomessa.

Yksi mieliämme suuresti järkyttänyt kokemus oli se taksikolari. Sen jälkeen jokainen taksimatka on ollut meille yhtä tuskaa. Olemme tuijottaneet etuikkunasta sydän pamppaillen, että milloin ajetaan liian lähelle tai liian kovaa ja puristaneet tiukasti penkistä kiinni. Kotiinpääsy turvallisesti on aina valtava helpotus. Valitettavasti suurin osa täkäläisistä takseista ajaa nykyisin huonosti. Myönnämme toki, että nyt myös kiinnitämme asiaan enemmän huomiota sen kolarikokemuksen takia... Joka tapauksessa on ihanaa, kun ei ole enää kovin montaa taksimatkaa jäljellä! Pian pääsemme Suomeen, siellä on tässä mielessä PALJON turvallisempaa. Ja pääsemme käyttämään turvavöitä, mahtavaa.

Toinen suuri asia on tämän maan terveydenhuollon taso. Monta kertaa joutui toteamaan, että Suomessa asiat hoidettaisiin aivan eri tavalla mutta ei uskaltanut tehdä lääkäreiden ohjeiden vastaisestikaan, esimerkkinä juuri se antibioottien ylenmääräinen syöttäminen lapsille. Anni pääsi harjoittelunsa aikana näkemään paljon sellaista mitä ei haluaisi tietää varsinkaan jos itse joutuu joskus hoidettavaksi sairaalaan. Esimerkiksi käsihygienia on aivan olematonta, joten kaikki taudit tarttuvat helposti potilaalta toiselle. Luotamme suuresti suomalaiseen terveydenhuoltoon vaikkakin päivystyksessä joutuu usein odottamaan pitkiä aikoja lääkärille päästäkseen. Täällä taas lääkärille pääsi aina melkein heti ja lääkkeitäkään ei tarvinnyt hakea eri paikasta vaan ne sai noutaa tiskiltä laskutuksen yhteydessä.

Vielä yhtenä suurena asiani on tämän maan köyhien ja rikkaiden välinen todella suuri ero. Kun seisoo tienvarressa odottamassa taksia ison ostosreissun jälkeen kädet täynnä ostoskasseja ja vieressä istuu kerjäämässä likainen thai-nainen pienen, resuisen itkusilmäisen lapsen kanssa ei voi olla ajattelematta kuinka väärin se on. Itse on tuhlannut yhdessä päivässä sen rahasumman jolla monen thai-perheen on elettävä pari kuukautta. Tämä asia tulee vastaan joka päivä: laihajalkaiset vauvat nuorten äitiensä sylissä, lapset liian suurissa, sisaruksilta saaduissa vaatteissa valitsemassa lelua äidin antamalla 10bahtin(=20cent) kolikolla, vanhat naiset raatamassa väsyneinä aamukuudesta iltakymmeneen, ihmisiä nukkumassa yöllä kadulla vain sateenvarjo suojanaan...
Monet thailaiset tekevät töitä lähes vuorokauden ympäri kuutena tai seitsemänä päivänä viikossa ja saavat siitä vain sen verran rahaa, että pärjäävät juuri ja juuri. Keskipalkka on n. 100e/kk, mutta paljon pienempituloisiakin on. Minkäänlaista sosiaaliturvaa ei ole. On tavallista, että esimerkiksi vanhukset ja fyysisesti vammautuneet istuvat torilla tai talonsa edustalla myymässä muutamaa omalta pihalta kerättyä banaaniterttua tai kukkia saadakseen päiväksi riisirahaa. Hyötypahvin, pullojen ja muovipussien kerääminen roskiksista ja myyminen sitten paikkoihin joissa niitä ostetaan, on monien miesten ainoa toimeentulo. Viimeiseksi vaihtoehdoksi jää sitten kerjääminen tai prostituutio, mihin monet nuoret ajautuvatkin.

Thaimaa herättää siis monia tunteita. Se on edelleen kiva maa, mutta ei enää hymyn maa. Nykyaikana thailaisilla on vaikeaa ja se on hävittänyt hymyn heidän kasvoiltaan. Voisiko siis itse elää onnellista elämää täällä tiedostaen samalla sen ahdingon ja kurjuuden joka seinän takaa löytyy...

Tässä oli hieman mietteitä ennen Suomeen paluuta. Hannan perhe lentää Suomeen perjantaina 8.8. Anni, Emma ja Antti seuraavat perässä sunnuntaina 10.8. Henri viipyy vielä muutamia viikkoja ja saapuu Suomeen vasta 29.8.