Lääkärissä

Hanna kirjoittaa:

Lumikukka on jatkanut itkeskelyään vaikka on välillä ollut joitakin hetkiä hyväntuulinenkin ja yöt ovat menneet nyt paremmin. Tänään Lumikukka kuitenkin itki päivällä kaksi tuntia herkeämättä eikä mikään auttanut. Lähdin siis hänen kanssaan taas käymään lääkärissä. Lääkäri tutki Lumikukan, totesi että kurkku on hyvin punainen ja kirjoitti antibioottikuurin. Kyseessä on siis todennäköisesti nielutulehdus, joka selittää myös muut oireet kuten kuolaamisen ja mahakivut. Yritin ehdottaa, että olisi otettu myös tulehdusarvot ja nielunäyte, kuten Suomessa on tapana, mutta lääkäri ei sitä halunnut. Emme saa siis koskaan tietää oliko kyseessä tosiaan nielutulehdus. Lääkäri ei myöskään huomannut muistiinpanoista, että olimme käyneet samassa paikassa kahta päivää aiemmin ja saaneet mukaan saman antibioottikuurin. Eli edellisellä käynnillä lastenlääkäri katsoi Lumikukan korvat ja vaikkei nähnyt niihin ollenkaan, kirjoitti antibioottikuurin oireiden perusteella. Tuolloin pyysin päästä käymään vielä korvalääkärillä jotta korvat tulevat kunnolla katsottua ja nehän olivat terveet. Kyllä on taas tullut kova ikävä suomalaista asiantuntevaa terveydenhuoltoa!

Aika turha reissu siis, mutta saatiinpahan syy aloittaa nyt kuitenkin se antibioottikuuri, jospa se auttaisi. Lumikukka nimittäin kieltäytyi iltapäivällä jo syömästäkin koska kurkku oli niin kipeä. Särkylääke onneksi auttoi ja sitten ruoka taas maistui. Toivotaan, että Lumikukka nyt paranee ja vältymme vakavammilta sairauksilta. Ensi kerralla menemme kyllä johonkin hieman tasokkaampaan sairaalaan... Mainittakoon vielä, että tämä kyseinen paikka on sama sairaala johon Anni on menossa tekemään harjoitteluaan ja se on meitä lähimpänä sijaitseva yksityinen sairaala.

Täängoonin luona vierailulla

Hanna kirjoittaa:

Kävimme tiistaina entisen kotiapulaisemme Täängoonin ja perheensä luona vierailulla. Oli mukavaa nähdä heidät pitkästä aikaa ja vaihtaa kuulumisia. Heillä on kaksi lasta Pearl (5v) ja Andaman (6kk). Andaman-poika oli oikein seurallinen ja leikki Lumikukan kanssa peiton päällä lattialla. Andaman oli hieman Lumikukkaa painavampi, mutta melko samankokoisia he olivat. Pearl oli kasvanut kovasti viime näkemältä. Viivyimme heillä parisen tuntia ja söimme erittäin hyvää ruokaa. Minä sain uuden reseptin kanojen kuorrutukseen! Olivat todella hyviä.

Andaman

Pearl koulupuku päällä ja kädessään tuomamme muumien talvinen uimahuone

Täängoon Lumikukan kanssa

Anni ja Emma jäivät Täängoonin luokse muutamaksi päiväksi, kun me palasimme raamattukoululle. Minä sairastuin vielä samana päivänä jonkinlaiseen vatsatautiin, kuumettakin oli. Onneksi muut välttyivät taudilta. Tänään pääsimme siirtymään jo suomalaiselle koululle asumaan. Ihanaa, kun pääsee viimeinkin purkamaan tavarat ja asettumaan aloilleen!

Lumikukka on ollut erityisen kiukkuinen viime päivinä. Ilmeisesti se johtuu hampaiden puhkeamisesta, sillä alaikenet pullottavat ja punoittavat ja kuola valuu hirveästi. Lumikukka on normaalisti hyvin kiltti lapsi, mutta nyt päivät ja yöt ovat yhtä itkua ja tyttö ei viihdy missään, ei edes sylissä. Särkylääke auttaa hieman. Kävimme eilen varmuuden vuoksi lääkärissäkin, mutta kaikki oli kunnossa. Kävimme sekä lastenlääkärille että korvalääkärillä. Korvat eivät onneksi punoittaneet. Toisella puolella tärykalvon takana näkyi kyllä nestettä, mutta lääkäri ei voinut puhkaista korvaa sillä täällä se tehdään aina nukutuksessa. Käymme parin viikon päästä tarkastuttamassa tilanteen.

Meriruokaa syömässä

Lomamme Huahinissa on edennyt jo viimeiseen päivään. Huomenna aamulla lähdemme minibussilla takaisin Bangkokiin. Ihan mukavaa päästä taas sinne. Anni ja Emma lähtevät sitten muutamaksi päiväksi entisen kotiapulaisemme ja hyvän ystävämme Täängoonin ja hänen perheensä luo toiselle puolelle Bangkokia. Hanna perheineen jää raamattukoululle. Ihan mukavasti tämä Thaimaan loma on alkanut kaikin puolin, Lumikukkakin parani jo ripulitaudista, onneksi!

Jättäkäähän rohkeasti tuonne tekstien alla oleviin kommentti-osiin omia terveisiänne. On mukava nähdä ketä sivuilla on käynyt ja kuulla kaikkien kuulumisia. Vieraskirjaa sivuilla ei valitettavasti ole.

Hanna, Kalle ja Kasperi kävivät syömässä meriruokaa suomalaispariskunnan Masan ja Sofian kanssa. Meriruokaravintolat ovat tolppien varassa veden päällä.

Kalle sai viimein himoitsemansa hummerin. Hummeri painoi n. 800g.

Kasperi halusi grillattua mustekalaa, jotka äiti ja isä lopulta söivät, hyvää oli!

Lisää kuvia Huahinista

Anni ja Emma altaalla

Mereneläviä tutkimassa, Kallen kädessä on pieni rapu

Aurinkovarjon alla on turvallista leikkiä

Tuktukissa meno on hurjaa. Inka-serkulle tiedoksi, että kyllä tuktukit ovat edelleen kolmipyöräisiä. :)
Kuin kaksoset sanovat thailaiset

Rantaloma Huahinissa

Vietämme reilun viikon täällä Huahinissa meren rannalla. Yövymme tutussa Nilawan Guesthousessa, josta on vain 300m kävelymatka rannalle. Päivät kuluvat täällä rennosti. Yleensä lähdemme aamupalan jälkeen rannalle muutamaksi tunniksi uimaan mereen sekä tutkimaan rantahiekasta löytyviä mereneläviä. Hanna oleilee Lumikukan kanssa rantatuolilla aurinkovarjon alla auringolta suojassa. Lumikukka ei viihdy pitkään kuumassa ilmassa joten hänen kanssaan on poistuttava jo aiemmin viileään ilmastoituun huoneeseen.

Hannan ja Lumikukan tavanomainen päivä rannalla, Kuvassa Hannan kynsiä laitetaan.

Lumikukka nauttii lämmöstä

Iltapäivisin uimme läheisellä uima-altaalla sekä käymme ostoksilla Huahinin toreilla ja ostoskeskuksessa. Hannan perhe kävi keilaamassakin, Kasperi ja Eevikin tykkäsivät kovasti. Kalle on käynyt salilla ja aikidossa Grand Sport Huahin-nimisessä paikassa joka on Kuopiolaisen Jorma Rissasen ylläpitämä. Olemme taas nauttineet ostosten tekemisestä vaikka hinnat ovatkin nousseet täälläkin. Bensan hinta on jo 38baht/litra eli n. 80cent. Thailaisille tämä hinta on erittäin korkea, kun keskimääräiset kuukausitulot ovat n. 5000bahtia. Vaatteet ovat kuitenkin edelleen tosi edullisia verrattuna Suomen hintoihin.

Thaimaassa on nyt sadekausi ja vettä onkin satanut muutamana päivänä, eniten kuitenkin öisin. Päivällä aurinko paahtaa kuumasti ja lämpötila on varjossa n. +35astetta. Anni ja Kalle ovat viettäneet eniten aikaa auringossa ja saaneet hyvän rusketuksen, mutta myös hieman palaneetkin. Lapset on suojattu hyvällä kerroksella aurinkorasvaa ja rantaleikit on rakennettu ison aurinkovarjon alle. Välillä Kalle on jäänyt hoitamaan Lumikukkaa huoneeseen, jotta Hannakin on päässyt rannalle joksikin aikaa. Muutenkin olemme vuorotelleet lasten hoitamisessa jotta kaikki pääsevät välillä rauhassa käymään jossakin.

Meressä uimista haittaavat meduusat joita on sateisina päivinä runsaasti. Ensimmäisenä rantapäivänä neljää thailaista ehti polttaa meduusa parin tunnin rannalla olomme aikana. Tuolloin Anni vahti tarkasti ranta-aallokkoa lasten ollessa vedessä. Aallot toivat useita meduusoja rantaan ja niitä piti varoa. Myös hyttysiä on runsaasti ja ne tykkäävät ulkomaalaisten vaaleasta ihosta. Erityisesti Hanna ja Eevi ovat saaneet isoja, punaisia paukamia runsaasti. Lumikukka on onneksi välttynyt pistoilta hyttysmyrkyn ansiosta. Hänelle ostettiin Suomesta mukaan Frantsilan luonnonmukaista hyttyskarkotetta jota voi käyttää lapsillakin. Päivät Huahinissa kuluvat nopeasti ja lapsilla riittää tekemistä, mutta päivät muistuttavat paljon toisiaan. Lapsetkin alkavat jo pikku hiljaa kyllästyä rannalla leikkimiseen, uima-altaalla olo on mieluisempaa. Joten viikko rannalla oloa riittää varmasti hyvin tähän alkuun.

Olemme vielä välttyneet sairastamiselta eli ei ole mahatkaan menneet sekaisin ruuista. Harmillista vain, että Lumikukka sai jonkinlaisen ripulitaudin, jospa se menisi kuitenkin nopeasti ohi. Onneksi ruoka ja juoma maistuvat hyvin ja tyttö vaikuttaa ihan pirteältä. Täytyy tarkkailla hänen vointiaan tarkasti, koska pikkuiset kuivuvat niin herkästi. Pysyttelemme hänen kanssaan nyt ihan täällä viileässä huoneessa ja vointi näyttääkin jo kohentuneen.

Tulo Thaimaahan

Viimein saatiin nettikin käyttöön ja päästään siis kirjoittamaan tänne blogiin. Pääsemme muuttamaan Thaisukolle asumaan vasta 1.6. joten siihen asti kirjoittaminen voi olla epäsäännöllisempää. Toivomme, että lähetätte myös omia terveisiänne meille joko blogin kautta tai sähköpostitse.



Saavuimme Thaimaahan 16.5. Finnairin suoralla lennolla. Lento sujui kaikin puolin melko mukavasti. Hannan perheellä oli paikat koneen etuosassa ja Lumikukalla oma vauva-kori. Emma ja Anni istuivat koneen takaosassa ikkunapaikoilla ja heidän vieressään todella isokokoinen norjalaismies, joka aloitti viinoittelun jo alkumatkasta. Onneksi koneessa oli tyhjää ja mies vaihtoi paikkaa väljemmille vesille juuri kun Anni alkoi hermoilla asian tiimoilta.

Kuopion lentokentällä

Mummi ja vaari jättävät hyvästejä Kuopion lentokentällä

Lento saapui uudelle Suvarnabhumin lentokentälle ajallaan ja kenttä oli todella siisti verrattuna vanhaan kenttään. Kuumuus ja ilman tunkkaisuus olivat taas heti vastassa kentältä ulos astuessa. Ulkona parveilevilta taksikuskeilta saimme heti kuulla, että kenttä sijaitsee kaukana asuinpaikastamme Bangkhaesta ja matka sinne on kallis. Saimme kuitenkin tingittyä Minibussin hinnan 1500bahtista 1100bahtiin. Ruuhkaa ei ollut joten matka kesti vain reilun tunnin.


Ensimmäiset päivät vietimme Bangkokissa ja asuimme raamattukoululla. Raamattukoulu sijaitsee suomalaisen koulun (thaisuko) vieressä Moobaan Setthakit nimisessä kylässä länsi-Bangkokissa Bangkhaessa. Oli ihanaa päästä tuttuihin maisemiin ja tavata thailaisia tuttuja. Saimme taas huomata, että kaikki oli pysynyt ennallaan. Lähikaupan tätikin oli vielä voimissaan ja ilahtui näkemisestämme. Kävimme tietysti heti ostamassa lähikaupasta pepsit pussiin. Vain hetken hengähdettyämme suuntasimme taksilla lähimpään ostoskeskukseen The Mall:iin. Päivät kuluivat nopeasti: teimme ostoksia, nautimme hyvästä ruuasta ja käytimme lapset lähiparturissa hiustenleikkuussa.

Eevi parturissa

Lapset sopeutuivat nopeasti uuteen ympäristöön eikä aikaero tuottanut mitään ongelmia. Lumikukkakin nauttii lämpimästä ilmasta vaippasillaan ja hymyilee kaikille varpaiden kutittelijoille. Lapset ovat suuren huomion kohteena kaikkialla. Oli järkytys todeta kuinka paljon ulkomaalaisia edelleen tuijotetaan ja heitä osoitellaan. Missä tahansa liikummekaan, olemme kuin jonkinlainen nähtävyys ja meistä puhutaan kuin emme olisi paikalla. Suurin osa puheesta on kyllä ihailua, mutta sekaan mahtuu myös kateutta ja pilkkaakin. Tietyllä tapaa thailaiset ovat melko rasistisia...


Heti alkuun saimme muistutuksen myös ihanista ötökkä-ystävistämme eli torakoista. Kaksi torakkaa oli päättänyt piiloutua Annin matkalaukkuun ja järjestää näin mukavan yllätyksen ensimmäisen aamun kunniaksi. Onneksi Kalle hoiti torakat pois päiviltä ja Anni peitti tämän jälkeen vessan aukinaisen viemäriaukon välttyäkseen uusilta vierailijoilta.