Tulo Thaimaahan

Viimein saatiin nettikin käyttöön ja päästään siis kirjoittamaan tänne blogiin. Pääsemme muuttamaan Thaisukolle asumaan vasta 1.6. joten siihen asti kirjoittaminen voi olla epäsäännöllisempää. Toivomme, että lähetätte myös omia terveisiänne meille joko blogin kautta tai sähköpostitse.



Saavuimme Thaimaahan 16.5. Finnairin suoralla lennolla. Lento sujui kaikin puolin melko mukavasti. Hannan perheellä oli paikat koneen etuosassa ja Lumikukalla oma vauva-kori. Emma ja Anni istuivat koneen takaosassa ikkunapaikoilla ja heidän vieressään todella isokokoinen norjalaismies, joka aloitti viinoittelun jo alkumatkasta. Onneksi koneessa oli tyhjää ja mies vaihtoi paikkaa väljemmille vesille juuri kun Anni alkoi hermoilla asian tiimoilta.

Kuopion lentokentällä

Mummi ja vaari jättävät hyvästejä Kuopion lentokentällä

Lento saapui uudelle Suvarnabhumin lentokentälle ajallaan ja kenttä oli todella siisti verrattuna vanhaan kenttään. Kuumuus ja ilman tunkkaisuus olivat taas heti vastassa kentältä ulos astuessa. Ulkona parveilevilta taksikuskeilta saimme heti kuulla, että kenttä sijaitsee kaukana asuinpaikastamme Bangkhaesta ja matka sinne on kallis. Saimme kuitenkin tingittyä Minibussin hinnan 1500bahtista 1100bahtiin. Ruuhkaa ei ollut joten matka kesti vain reilun tunnin.


Ensimmäiset päivät vietimme Bangkokissa ja asuimme raamattukoululla. Raamattukoulu sijaitsee suomalaisen koulun (thaisuko) vieressä Moobaan Setthakit nimisessä kylässä länsi-Bangkokissa Bangkhaessa. Oli ihanaa päästä tuttuihin maisemiin ja tavata thailaisia tuttuja. Saimme taas huomata, että kaikki oli pysynyt ennallaan. Lähikaupan tätikin oli vielä voimissaan ja ilahtui näkemisestämme. Kävimme tietysti heti ostamassa lähikaupasta pepsit pussiin. Vain hetken hengähdettyämme suuntasimme taksilla lähimpään ostoskeskukseen The Mall:iin. Päivät kuluivat nopeasti: teimme ostoksia, nautimme hyvästä ruuasta ja käytimme lapset lähiparturissa hiustenleikkuussa.

Eevi parturissa

Lapset sopeutuivat nopeasti uuteen ympäristöön eikä aikaero tuottanut mitään ongelmia. Lumikukkakin nauttii lämpimästä ilmasta vaippasillaan ja hymyilee kaikille varpaiden kutittelijoille. Lapset ovat suuren huomion kohteena kaikkialla. Oli järkytys todeta kuinka paljon ulkomaalaisia edelleen tuijotetaan ja heitä osoitellaan. Missä tahansa liikummekaan, olemme kuin jonkinlainen nähtävyys ja meistä puhutaan kuin emme olisi paikalla. Suurin osa puheesta on kyllä ihailua, mutta sekaan mahtuu myös kateutta ja pilkkaakin. Tietyllä tapaa thailaiset ovat melko rasistisia...


Heti alkuun saimme muistutuksen myös ihanista ötökkä-ystävistämme eli torakoista. Kaksi torakkaa oli päättänyt piiloutua Annin matkalaukkuun ja järjestää näin mukavan yllätyksen ensimmäisen aamun kunniaksi. Onneksi Kalle hoiti torakat pois päiviltä ja Anni peitti tämän jälkeen vessan aukinaisen viemäriaukon välttyäkseen uusilta vierailijoilta.