Annin harjoittelusta

Anni on ollut harjoittelussa Kasemradin sairaalassa nyt jo kaksi viikkoa. Torstaina heti Annin tultua kotiin harjoittelusta, lahdimme koko porukalla rannalle Huahiniin. Olemme taalla ensi viikon tiistaihin saakka. Ensi viikon keskiviikkona Anni jatkaa taas harjoittelua sairaalassa post partum-osastolla (synnytyksen jalkeinen vuodeosasto).

Hyonteisilla herkuttelemassa kesken tyopaivan, Annikin uskalsi syoda jopa 3 heinasirkkaa:)

Anni ja kaksi thailaista sairaanhoitajaa synnytyssalista

Kuvia

Tässä muutamia kuvia viimeisimmän viikon ajalta:

Eevi hiustenpesussa kampaamossa. Se on täällä nautinnollista.
Emma ei malttanut olla aloillaan yhtä hyvin kuin Eevi mutta siitä huolimatta kampaaja pesi hiukset shampoolla kolmeen kertaan kuten on tapana. Anni sitten piteli Emmaa paikoillaan.

Sisarukset. Keskimmäisenä Täängoon, joka on meille kuin isosisko.

Lumikukka nukkuu päiväunia suojassa hyttysiltä.


Lumikukka Anni-tädin hoidossa, kun äiti oli shoppailemassa. Hyvin oli päivä mennyt!
Kuva on otettu koulun parvekkeella.

Synnytyssaliharjoittelussa Thaimaassa

Anni kirjoittaa:

Aloitin maanantaina työharjoittelun Kasemrad-nimisessä yksityisessä sairaalassa. Niinkuin aiemmin kirjoitin, sairaala tarjoaa palveluja niin rikkaille kuin köyhille kansalaisille. Molemmille omat osastonsa ja näin myös synnytyssali on jaettu VIP-puoleen(rikkaille) ja tavalliseen puoleen(köyhille). VIP-puolen hinnat ovat erittäin korkeat, joten niitä potilaita on huomattavasti vähemmän kuin tavallisella puolella. Minä teen harjoittelua molemmilla puolilla, riippuen siitä missä on potilaita.

Kasemrad- sairaala

Thaimaassa synnytyssalissa työskentelee kätilöitä ja hoitoapulaisia(vähän kuin lähihoitaja). Täällä Thaimaassa vauvoja syntyy päivittäin paljon, mutta koska myös sairaaloita on kymmeniä tai jopa satoja pelkästään Bangkokissa, niin esim. Kasemradissa on noin 6-7 synnytystä päivässä. Synnytyssaliin tulee synnyttävien äitien lisäksi kaikki raskaanaolevat päivystyspotilaat(joita aamuvuoron aikana on kymmeniä). Joten työtä riittää joka hoitajalle ja näin myös minulle:)

Hoitajat ruokailemassa taukohuoneessa. Kätilöt oikealla, hoitoapulainen vasemmalla.

Ensimmäisen harjoitteluviikkoni aikana olen ollut mukana synnytyksessä, keisarinleikkauksessa, kaavinnassa ja muissa lääkärin tekemissä pienissä toimenpiteissä. Lisäksi olen hoitanut päivystyksenä tulleita potilaita ( esim. mitannut verenpaineita, ottanut sydänäänikäyrää, tunnustellut supistuksia ym.). Olen saanut nähdää ja tehdä monenlaista. Huomaa, että nyt minua kohdellaan kuin ketä tahansa työntekijää synnytyssalissa; kätilö antaa tehtäviä ja minä teen, mitä hän määrää. Ja jos jotain jää tekemättä tai en ole tiennyt, että minun olisi pitänyt tehdä jotain, siitä tulee herkästi sanomista. (Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos)

Potilaat ovat mielissään, kun ulkomaalainen hoitaja on hoitamassa heitä. Yksi äiti sanoi, että toivottavasti minun lapsi näyttäisi sinulta, kun se syntyy... Hoitajat ja lääkärit kyselevät paljon suomalaisesta synnytyksen hoitotyöstä ja olen yrittänyt olla liikaa kehumatta Suomea, mikä on todella vaikeaa. Kaikki on oikeasti meillä Suomessa niin hyvin ja pitkälle kehittynyttä, ettei Thaimaata ja Suomea voi edes verrata. Täällä olisi paljon kehitettävää. Mutta kehittämisprosessit voivat viedä vielä vuosikymmeniä. Täällä tehdään ja hoidetaan potilaita niinkuin on aina hoidettu, eikä muutoksia haluta tehdä. Olen erittäin ylpeä siitä, että olen suomalainen!

Harjoittelusuunnitelmani on seuraava:
- 2 ekaa viikkoa synnytyssalissa.
- 1 vko Nurseryssa eli vastasyntyneiden osastolle.
- 1 vko synnyttäneiden äitien osastolla.
- Viimeisellä harjoitteluviikolla menen tutustumaan pariin valtion sairaalaan, jossa synnytyksiä on 20-30 pelkästään aamuvuoron aikana. Siellä hoidon laatu on kuulemma jotain ihan muuta kuin Kasemradissa.

Onneksi nyt on viikonloppu edessä ja saa hieman levähtää ennen seuraavaa harjoitteluviikkoa. Kivaa viettää aikaa ihan täällä kotosalla. Emmakin on mielissään, kun saa aamulla herätä äidin vierestä.

Lounastauolla käyn täällä syömässä aitoa ja halpaa thailaista ruokaa

Arkea

Hanna kirjoittaa:

Annin harjoittelu alkoi eilen joten minä, Kalle ja lapset olemme viettäneet aikaa lähinnä koululla oleillen. Emma ei ole juurikaan ikävöinyt äitiään päivän aikana ja kaikki on mennyt muutenkin ihan hyvin. Täällä koululla on tällä hetkellä vielä muitakin asukkaita, jotka lähtevät kesäkuun lopulla Suomeen. Yksi heistä on Kasperin ikäinen tyttö, jonka kanssa Kasperi onkin viihtynyt tiiviisti yhdessä. Mukavaa, että Kasperilla on omanikäistä seuraa. Emma ja Eevi ovat kuitenkin sen verran pienempiä.

Lasten sairastelu jatkuu... Sunnuntaina käytin taas vaihteeksi Lumikukkaa lääkärissä, koska hän itkeskeli erityisesti syödessä. Arvelin siis syyn löytyvän suusta ja lääkäri totesikin, että Lumikukalla on suun moniliaasi eli arkiselta nimeltään sammas. Tämä sammas ei kuitenkaan lähtenyt enää kotihoidolla pois (olin sitä yrittänyt) vaan siihen tarvittiin lääkehoito. Todennäköisesti tauti johtuu runsaista antibioottihoidoista. Lumikukan suu vaikuttaa edelleen hieman aralta, mutta syöminen onnistuu jo paremmin. Tänään Anni joutui sitten käyttämään Emmaa lääkärissä ja hänellä todettiin pissitulehdus johon hän sai antibioottikuurin. Myöskään Kalle ei enää välttynyt sairastelulta vaan hänellä on nyt kurkunpääntulehdus kuten lapsilla aiemmin. Kalle sai myös viikonloppuna kolme ampiaisenpistoa hartioihinsa koulun pihalla. Sen jälkeen hän myrkytti ampiaiset ja hävitti niiden pesän.

Tässä muutamia kuvia paikoista joissa käymme usein:

Yksi leikkipaikoista. Taka-alalla häkin sisällä on pallomeri, liukumäkiä, ilmapalloja ja kiipeilypaikkoja. Leikkiaika on 30min kerrallaan ja lapset voi halutessaan jättää sinne keskenään, sillä paikassa on kaksi valvojaa. Me emme kuitenkaan jätä, vaan joku meistä on aina katsomassa lasten perään.

Eevi tuk tuk-kuskina

Emma Swensens: issä

Safari World

Kävimme eilen Safari Worldissa joka sijaitsee toisella puolen Bangkokia. Menimme sinne taksilla ja taksikuski halusi viedä meidät porteista sisälle asti. Lipunmyynti oli kuskin puolella joten annoimme hänelle rahat ja hän maksoi meidät sisään. Kun maksoimme taksin, hän antoi Annille pääsyliput mutta ei suostunut antamaan muita oheismateriaaleja jotka lipunmyyjä oli antanut. Pinossa oli alueen kartta, näytösten aikataulut sekä Safari World:in esitekirjanen. Kuski oli sitä mieltä, että ne oli annettu hänelle, eikä siis suostunut niistä luopumaan vaikka ne tottakai olisivat kuuluneet Annille.

Safari World:issä oli kaksi aluetta: Safari Park ja Marine Park. Menimme ensiksi jälkimmäiseen. Siellä oli mahdollisuus osallistua erilaisiin näytöksiin mm. merileijona-show:hun. Myös delfinaario olisi ollut, mutta se oli tällä hetkellä valitettavasti suljettuna. Kävelyä tuli paljon, sillä alueella oli runsaasti eri eläimiä häkeissä/aitauksissa ja matkan varrella oli myös Safari Terrace, josta pystyi syöttämään kirahveja. Se oli tämän reissun hauskin osa ja kirahvit olivat suloisia pitkine kielineen.

Erillisestä maksusta sai osallistua veneajelulle viidakon keskelle, Hanna ja Lumikukka eivät lähteneet.

Koska meillä ei ollut omaa autoa, menimme Safari World- kierrokselle bussin kyydissä. Safarin ideana on se, että eläimet ovat vapaana luonnossa aidossa ympäristössä ja niitä saa ihailla läheltä omasta autosta. Täällä se ei aivan toteutunut, sillä alue oli melko pieni ja mutainen, eläinlajeja niukasti ja monet niistä olivat aitauksessa. Lisäksi bussi kulki melko nopeasti eläinten ohi, kierros kesti kokonaisuudessaan vajaat puoli tuntia.

Safari-alueen kuva esitekirjasessa...

...ja safari-alue todellisuudessaan

Safari World oli paikkana sokkeloinen ja opasteet olivat harhaanjohtavia. Ruokapaikkoja oli huonosti, joten päiväruuaksi söimme popcorneja ja mangoa. (koko päivän vitriinissä seisseet kolme nakkia ja hampurilainen eivät houkutelleet ja tämä ei ole vitsi!) Väkeä oli paljon, suurimmaksi osaksi intialaisia turisteja, jotka valokuvasivat meitä siinä missä eläimiäkin. Välillä ei hymyilyttänyt. Lapsille reissu oli mieleinen, mutta uuvuttava. Pitkä kotimatka iltapäiväruuhkassa menikin nukkuen.

Liikenteessä

Hanna ja Kalle käyttivät eilen Lumikukkaa ja Kasperia lääkärissä BNH Hospitalissa. Lumikukalla oli jälkitarkastuskäynti ja kaikki oli hyvin. Kasperilla todettiin korvatulehdus ja poskiontelontulehdus, joten ei ollut turha käynti! Hän sai antibiootin lisäksi viittä erilaista lääkettä astma- ja nuhaoireisiin. Samalla reissulla käytiin myös MBK-ostoskeskuksessa syömässä ja hieman kiertelemässä. Paluumatkalla saatiin hikoilla, kun taksikuskiksi sattui varsinainen rallikuski joka teki kauheita äkkijarrutuksia, tiukkoja väistelyitä ja ajoi koko matkan hirveää vauhtia. Näin pahaa kuskia ei olla vielä aiemmin nähty, onneksi selvittiin hengissä!

Ensimmäisellä Thaimaan viikolla näimmekin jo muistutuksen liikenteen vaarallisuudesta. Tiellä oli äskettäin sattunut kolari. Näimme ruttaantuneen auton, useita poliiseja ja naisen ruumiin joka oli nostettu nojaamaan betonivalliin. Onneksi lapset eivät sitä ehtineet nähdä. Thaimaan liikenteessä on hyvin vaarallista eikä takapenkillä ole turvavöitä. Täytyy vain aina toivoa varjelusta matkoille!

Veljemme Henri ja Antti lähtivät eilen iltana Etelä-Thaimaahan Ko Tao-saarelle snorklaamaan, uimaan ja nauttimaan auringosta. He viipyvät siellä viikon verran. Me menemme huomenna Safari World:iin katselemaan eläimiä ja viikonlopuksi ei ole suunnitteilla vielä mitään ohjelmaa.

Anni tutustumassa harjoittelupaikkaansa

Anni kirjoittaa:

Maanantaina 9.6. menin ensimmäistä kertaa tutustumaan harjoittelupaikkaani, eli Kasemradj-sairaalaan. Kasemradj on yksityinen sairaala, jossa on eri osastot maksukykyisille/ vakuutuksen omaaville kansalaisille (korkeatasoinen hoito ja yksityishuoneet) ja köyhille kansalaisille (isossa huoneessa kymmeniä sänkyjä ja vain välttämätön hoito tarjotaan). Thaimaassa potilaita hoidetaan maksukyvyn mukaan: vain rikkaille on tarjolla hyvää hoitoa. Sairaala sijaitsee muutaman kilometrin päässä asunnostamme, joten pääsen kulkemaan matkat helposti joko bussilla tai lavataksilla. Sairaalalla kaikki potilaat ja hoitajat tuijottelivat minua ihmeissään, kun seisoskelin odottelemassa Rangsitin yliopiston opettajia jonkin aikaa sairaalan aulassa. 20 minuuttia odoteltuani opettajat lopulta saapuivat ja lähdimme tutustumaan niihin osastoihin, jonne olen menossa harjoitteluun. Aloitan työharjoittelun ensi viikon maanantaina synnytyssalissa. Sen jälkeen menen lapsivuodeosastolle neljäksi viikoksi.

Minä siis kuljin opettajien perässä osastolta toiselle ja he esittelivät minut henkilökunnalle. Ensin hoitajat olivat ilmeistä päätellen järkyttyneitä ja eivät niin iloisia kuullessaan, että ulkomaalainen opiskelija on tulossa heidän osastolleen työharjoitteluun. Opettajat tahallaan panttasivat thailaisilta hoitajilta sitä tietoa, että osaan puhua thai-kieltä(eikä hoitajilta siis vaadita hyvää englannin kielen taitoa). Lopulta minä kerroin asian ja sen jälkeen hoitajien asenne muuttui täysin. Hoitajat toivottivat minut tervetulleeksi ja lopulta myös muut osastot toivoivat, että voisin mennä harjoittelemaan myös heidän osastolleen.

Tiistaina 10.6. Lähdin sairaalan eri osastojen esimiesten kanssa tutustumaan Bangkokissa sijaitsevaan toiseen kasemradj-sairaalaan. Minua neuvottiin pukeutumaan mustaan jakkuun ja housuihin/hameeseen. Joten maanantai-iltapäivä meni siis eri kaupoissa kierrellen ja sopivia vaatteita etsien. Monta kauppaa kierrettyäni minulla oli koossa musta jakku ja mustat housut sekä mustat kengät. Eniten vaikeuksia tuotti löytää tarpeeksi suuret kengät. Suuri jalkani herätti hilpeyttä monissa kenkäkaupoissa ja myyjät joutuivat myöntämään sen totuuden, ettei heillä ole niin isoja naisten kenkiä. Mikä ei yllätä minua yhtään. Lopulta ostin thailaisten koululaisten käyttämät kengät (mustat tyttöjen remmikengät), joita oli kokoon 42 asti. Olin tosi iloinen tästä löydöstä ja niin asuni oli täydellinen sairaalavierailua varten. Tiistaipäivä alkoi siis niin, että 15 hoitajaa ja minä ahtauduimme pakettiautoon, jossa oli paikka 9:lle. Autossa oli siis tiivis ja kovin lämmin tunnelma. Onneksi matka kesti vain reilun puoli tuntia. Matkalla tutustuin moniin tuleviin ohjaajiini ja sulauduin porukkaan hyvin. Päästyämme perille sairaalaan kävimme tutustumassa synnytyssaliin, vastasyntyneiden osastoon (Nursery) sekä leikkaussaliin ja lopuksi kuuntelemassa lyhyen luennon hoidon laadusta ja laadun parantamisesta. Paluumatkalla autossa oli väljempää, koska johtajatar otti muutaman hoitajan oman autonsa kyytiin. Matkalla synnytyssalin esimies (tuleva ohjaajani) kertoi minulle thailaisesta synnytyksen hoitotyöstä. Autossa oli kova melu ja monet synnytyksen hoitoon liittyvät thai-sanat olivat minulle vieraita, joten en saanut paljoakaan selvää hänen puheestaan:) Uskon, että harjoittelun aikana saan kuvan siitä, millaista synnytyksen hoitotyö Thaimaassa on.

Lumikukka sairaalassa

Flunssa jota Kasperi, Eevi ja Lumikukka sairastivat, osoittautui kurkunpääntulehdukseksi, jota kutsutaan lapsilla myös valekuristustaudiksi. Oireet olivat selvät: haukkuva yskä, äänen käheys ja sisäänhengityksen vinkuminen. Tauti on sinällään vaaraton ja paranee itsestään, mutta pienillä lapsilla se voi aiheuttaa hengitysvaikeuksia kurkunpään turvotuksen takia. Lumikukan kohdalla kävi näin. Lauantai-iltana lähdimme hänen kanssaan BNH Hospital:iin, joka on tasokas sairaala keskustassa (n.20km päässä meiltä). Siellä happisaturaatio laski jatkuvasti alle 90, kun normaalitaso on 95-100, joten Lumikukka otettiin osastolle ja minä jäin hänen kanssaan.

Osastolla Lumikukan sängyn ylle laitettiin happiteltta, johon suihkutettiin koko ajan happea n. 8l/h. Lisäksi Lumikukka sai kuuden tunnin välein adrenaliinia hengitettynä maskin kautta, adrenaliini vähentää limakalvojen turvotusta. Käteen laitettiin kanyyli ja sen kautta annettiin suoneen deksametasonia kahtena päivänä ja keittosuolaa pistettiin tippumaan. Myös antibiootti aloitettiin tämän maan tapaan varmuuden vuoksi ja olihan valkosoluarvo toki hieman koholla laboraatiokokeissa, mikä voisi viitata bakteeritulehdukseenkin. Aika lailla samoilla lääkkeillä hoidettiin kuin Suomessakin, kun on kyseessä lapsen kurkunpääntulehdus.

Pikkuinen Lumikukka teltassaan

Hoito ei ollut kuitenkaan edelleenkään ihan Suomen tasoista. Tässä muutamia esimerkkejä, jotka minulla sairaanhoitajana pisti silmään:

-Suomessa lapsen happisaturaatiota ja pulssia seurataan koko ajan, varsinkin tällaisessa tapauksessa. Täällä saturaatio tarkastettiin vain yhden kerran osastolle siirtymisen jälkeen. Tuolloin Lumikukka oli happiteltassa ja saturaatio näytti 100.

-Lumikukkaa pidettiin happiteltassa viimeiseen hetkeen asti, vaikka hengitysvaikeus oli helpottanut jo muutamassa tunnissa ensimmäisenä iltana. Yritin kyseenalaistaa asiaa, mutta hoitaja vastasi, että happiteltassa lapsi nukkuu hyvin. Enpä nyt tiedä. Happiteltassa oli viileää ja kosteaa, koko sänky ja Lumikukan vaatteet olivat aivan märät yön jäljiltä. Välillä laitoin itse happilaitteen kiinni ja syrjään päiväsaikaan.

-Thailaisilla on pakkomielteenä puhtaus. Eli sairaalassakin lapsia pestäisiin räteillä pyyhkimällä monta kertaa päivässä. Lumikukalla oli puhtauteen liittyen vielä kaksi lisäongelmaa: räkä ja rähmä. Silmä rähmi koko ajan, mikä oli thailaisille kauhistus. Sitä piti olla sitten puhdistamassa vanutupoilla aivan koko ajan, myös silloin kun tyttö nukkui. Ja rähmää tuli heti lisää, kun entisen oli pyyhkinyt. (oikea silmä oli tulehtunut) Räkä oli toinen asia. Thaimaassa ei käytetä keittosuolatippoja eikä imua vaan sieraimet huuhdellaan ruiskuttamalla niihin keittosuolaliuosta. Ja tätä sitten tehtiin vaikka räkää ei enää ollutkaan. Äidin vastaväitteitä ei kuunneltu. Onneksi Lumikukka nukkui välillä pitkiä aikoja eikä häntä sentään herätetty tämän inhottavan toimenpiteen takia.

-Viimeisenä asiana oli kuumelääkkeen antaminen. Eli sitä annettiin säännöllisesti kuuden tunnin välein vaikka kuumetta ei ollut sairaalassaoloaikana ollenkaan. Ja sitten mitattiin kuumetta neljän tunnin välein, vaikka eihän sitä nyt toki ollut kun se lääke vaikutti jatkuvasti...

Kalle ja lapset kävivät vierailulla sairaalassa ja toivat samalla vaippoja sekä ruokaa Lumikukalle

BNH Hospital kuuluu Thaimaan hienoimpiin ja kalleimpiin yksityisiin sairaaloihin. http://www.bnhhospital.com/contact.php Huoneet ovat kuin hienossa hotellissa ja ruuat tilataan puhelimitse alakerran ravintolasta. Halvimmat huoneet, jollaisessa mekin olimme, maksoi 4800bahtia/yö eli n.100e ja se on pelkästään huoneen hinta. Kaikista lääkkeistä, toimenpiteistä, ruuasta, lääkärinkäynneistä ja jopa vaipoista pitää maksaa erikseen. Meillä on matkavakuutus joka kattaa kaikki kustannukset, joten meidän ei tarvinnut niistä huolehtia. Menimme tähän sairaalaan, koska siellä saa suhteellisen hyvää hoitoa ja olemme käyttäneet kyseistä sairaalaa jo silloin kun minä itse olin ala-asteikäinen. Tuolloin olin siellä muutamaan kertaan sairaalahoidossa.

Sairaalahuone. Kuvassa ei näy, että huoneessa on myös jääkaappi ja vedenkeitin (vauvan maitoa varten)

Kotiuduimme Lumikukan kanssa eilen iltana ja hän on nyt hyvävointinen. Nuhaa toki on edelleen, mutta hengitys kulkee normaalisti ja yskäkin on helpottanut. Ihanaa, kun hän on taas terve! Huomenna käymme vielä jälkitarkistuskäynnillä BNH:ssä ja käytämme samalla Kasperia lääkärissä, koska hänen yskänsä kuulostaa edelleen aika pahalta ja hänellähän on astma. Toivottavasti saamme tämän jälkeen olla terveitä ja nauttia pikku hiljaa myös olostamme täällä. Rantareissukin jäi nyt tältä erää, menemme sinne myöhemmin. Nyt on tärkeintä saada kaikki lapsukaiset terveiksi.

Fashion Mall

Tänään kävimme ostoksilla Platinum Fashion Mall:issa. Siellä on seitsemän kerrosta täynnä vaatteita, kenkiä, koruja ja laukkuja. Kaikki tosi halvalla! Teimme ihania löytöjä. Mukavaa oli myös se, että pääsimme ostoksille ilman isompia lapsia. Kalle ja Antti hoitivat heitä täällä koululla. Lumikukka oli vain mukana ja nukkui tyytyväisenä melkein koko reissun ajan. Huomenna emme aio lähteä minnekään vaan olemme ihan rauhassa. Henri ja Antti lähtevät viikonlopputorille nimeltä Tsatutsak.

Platinum Fashion Mall

Menossa ostoksille. Henri kävi parturissa muutama päivä sitten.

Taksia odottamassa, tavaraa löytyi monta pussillista.

Kasperin flunssa on jo parempana mutta Eevi alkoi yskiä viime yönä ja nyt on ääni aivan poissa. Eevi sanoikin, että: "äiti, minun ääni ei kuulosta yhtään Eevin ääneltä, nyt muut ei tiedä että minä olen Eevi". Harmillisinta on se, että myös Lumikukka sairastui viime yönä jälleen. Hänellä on kova nuha joka haittaa syömistä ja ostosreissun jälkeen nousi kuumekin n. 38asteeseen. Antibioottikuuri on edelleen päällä, joten uskoisimme että hänellä on nyt tuo sama virusflunssa joka isommilla sisaruksilla on. Lumikukka on kuitenkin ihan virkeän oloinen. Katsomme tilannetta huomenna ja käytämme tytön mahdollisesti taas lääkärissä jos tilanne siltä näyttää. Emma on säilynyt tähän asti terveenä. Kaikilla lapsilla on hirveästi hyttysenpuremia joka puolella vartaloa. Hyttysiä on näin sadeaikaan todella paljon, myös sisällä.

Lumikukalle ostettiin oma tuoli (hinta n.10e), jolla pääsee halutessaan vähän liikkumaankin. Tuoli toimii myös syöttötuolina ja kuten kuvasta näkyy, se on mieluinen.

Koululla

Arki koululla on alkanut sujua mukavasti. Veljemme Henri ja Antti saapuivat Suomesta sunnuntaina ja olemme siis kaikki nyt päässeet asettumaan taloksi. Täällä koululla on helppoa ja mukavaa olla lasten kanssa. Pyykinpesusta, siivouksesta ja muista kotitöistä meidän ei tarvitse kesän aikana huolehtia sillä koululla on kaksi thailaista apulaista. Ruuat haluamme tehdä osittain itse.

Koulu edestäpäin

Päivät kuluvat nopeasti. Lähes päivittäin käymme jossakin ostoskeskuksessa syömässä, kiertelemässä ja käytämme lapsia pallomeressä tai muissa leikkipaikoissa. Iltaisin pelailemme pihalla esim. sulkapalloa tai lentopalloa ja pojat painivat, nyrkkeilevät sekä nostavat painoja. Ostimme lapsille edulliset polkupyörät, jotta he saavat pyöräillä koulun pihamaalla. Lapset viihtyvät muutenkin hyvin ulkona, esim. koiria hoitaen, vesilätäköissä pomppien, pikkueläimiä tutkien ja isoissa vesisaaveissa läträten.

Lapset pyörineen

Lumikukan hammas on jo melkein puhjennut ja hänen olonsa on parempi. Itkuisuus on vähentynyt selkeästi, joten antibioottikuuri taisi tehota. Ruoka maistuu jälleen normaalisti ja hymy on herkässä! Kasperilla on nyt flunssa ja muillakin pientä nuhaa varmaankin ilmastoinnista johtuen.

Lumikukka omalla vauva-alustallaan lattialla. Vieressä kori tarvikkeineen. Sitä on helppo kuljettaa mukana yläkerrasta alakertaan.

Sää on ollut viime päivinä mukavan viileä. Vettä on satanut kovasti erityisesti öisin ja kovia ukkoskuurojakin on ollut. Tarkoituksena on nyt olla Bangkokissa ensi maanantaihin asti jolloin Anni käy tutustumassa tulevaan harjoittelupaikkaansa Kasemradiin. Sitten lähdemme jälleen rannalle.

Annin ja emman päivät thailaisten luona

Anni kirjoittaa:

Vietimme viime viikolla muutaman päivän Emman kanssa entisen apulaisemme Täng oonin ja hänen perheensä luona. Näihin päiviin mahtui monenlaista ohjelmaa: Lepäilyä ja tuulettimen edessä istuskelua(paljon!), shoppailua tavarataloissa, tutustumista naapurissa asuviin thailaisiin lapsiin ja heidän vanhempiinsa, kristillisissä suurkokouksissa ja konserteissa käymistä ja paljon muuta mukavaa. oli mukavaa viettää aikaa ja olla thailaisten keskellä ainoina ulkomaalaisina.

Bangkadiin kirkko/ Tängin & Chamlongin koti

Alueella, jossa nämä thailaiset ystävämme asuvat, ei ole turisteja. Sen huomasi siitä, että kaikki olivat meidän näkemisestä oikein erityisen innoissaan; heitä ihmetytti hiusten ja ihon vaalea väri sekä siniset silmät. Varsinkin Emmaa ihailtiin kovasti ja thailaiset lapset suorastaan kilpailivat Emman huomiosta. Vaikka Emma ei osaakaan thai-kieltä eikä yhteistä kieltä thailaisten lasten ja Emman välille löydy, ei se leikkejä haitannut.

Andaman Annin sylissä

Emma pyöräilemässä thailaisten lasten kanssa

Muk (Pearl), Fiim ja Emma konserttireissulla perjantaina

Lauantai-aamuna tulimme vihdoin suomalaiselle koululle. Oli kivaa päästä purkamaan tavarat matkalaukuista ja päästä aloittamaan arki täällä tämän kesän kodissa.