Anni tutustumassa harjoittelupaikkaansa

Anni kirjoittaa:

Maanantaina 9.6. menin ensimmäistä kertaa tutustumaan harjoittelupaikkaani, eli Kasemradj-sairaalaan. Kasemradj on yksityinen sairaala, jossa on eri osastot maksukykyisille/ vakuutuksen omaaville kansalaisille (korkeatasoinen hoito ja yksityishuoneet) ja köyhille kansalaisille (isossa huoneessa kymmeniä sänkyjä ja vain välttämätön hoito tarjotaan). Thaimaassa potilaita hoidetaan maksukyvyn mukaan: vain rikkaille on tarjolla hyvää hoitoa. Sairaala sijaitsee muutaman kilometrin päässä asunnostamme, joten pääsen kulkemaan matkat helposti joko bussilla tai lavataksilla. Sairaalalla kaikki potilaat ja hoitajat tuijottelivat minua ihmeissään, kun seisoskelin odottelemassa Rangsitin yliopiston opettajia jonkin aikaa sairaalan aulassa. 20 minuuttia odoteltuani opettajat lopulta saapuivat ja lähdimme tutustumaan niihin osastoihin, jonne olen menossa harjoitteluun. Aloitan työharjoittelun ensi viikon maanantaina synnytyssalissa. Sen jälkeen menen lapsivuodeosastolle neljäksi viikoksi.

Minä siis kuljin opettajien perässä osastolta toiselle ja he esittelivät minut henkilökunnalle. Ensin hoitajat olivat ilmeistä päätellen järkyttyneitä ja eivät niin iloisia kuullessaan, että ulkomaalainen opiskelija on tulossa heidän osastolleen työharjoitteluun. Opettajat tahallaan panttasivat thailaisilta hoitajilta sitä tietoa, että osaan puhua thai-kieltä(eikä hoitajilta siis vaadita hyvää englannin kielen taitoa). Lopulta minä kerroin asian ja sen jälkeen hoitajien asenne muuttui täysin. Hoitajat toivottivat minut tervetulleeksi ja lopulta myös muut osastot toivoivat, että voisin mennä harjoittelemaan myös heidän osastolleen.

Tiistaina 10.6. Lähdin sairaalan eri osastojen esimiesten kanssa tutustumaan Bangkokissa sijaitsevaan toiseen kasemradj-sairaalaan. Minua neuvottiin pukeutumaan mustaan jakkuun ja housuihin/hameeseen. Joten maanantai-iltapäivä meni siis eri kaupoissa kierrellen ja sopivia vaatteita etsien. Monta kauppaa kierrettyäni minulla oli koossa musta jakku ja mustat housut sekä mustat kengät. Eniten vaikeuksia tuotti löytää tarpeeksi suuret kengät. Suuri jalkani herätti hilpeyttä monissa kenkäkaupoissa ja myyjät joutuivat myöntämään sen totuuden, ettei heillä ole niin isoja naisten kenkiä. Mikä ei yllätä minua yhtään. Lopulta ostin thailaisten koululaisten käyttämät kengät (mustat tyttöjen remmikengät), joita oli kokoon 42 asti. Olin tosi iloinen tästä löydöstä ja niin asuni oli täydellinen sairaalavierailua varten. Tiistaipäivä alkoi siis niin, että 15 hoitajaa ja minä ahtauduimme pakettiautoon, jossa oli paikka 9:lle. Autossa oli siis tiivis ja kovin lämmin tunnelma. Onneksi matka kesti vain reilun puoli tuntia. Matkalla tutustuin moniin tuleviin ohjaajiini ja sulauduin porukkaan hyvin. Päästyämme perille sairaalaan kävimme tutustumassa synnytyssaliin, vastasyntyneiden osastoon (Nursery) sekä leikkaussaliin ja lopuksi kuuntelemassa lyhyen luennon hoidon laadusta ja laadun parantamisesta. Paluumatkalla autossa oli väljempää, koska johtajatar otti muutaman hoitajan oman autonsa kyytiin. Matkalla synnytyssalin esimies (tuleva ohjaajani) kertoi minulle thailaisesta synnytyksen hoitotyöstä. Autossa oli kova melu ja monet synnytyksen hoitoon liittyvät thai-sanat olivat minulle vieraita, joten en saanut paljoakaan selvää hänen puheestaan:) Uskon, että harjoittelun aikana saan kuvan siitä, millaista synnytyksen hoitotyö Thaimaassa on.