Kuvia kuluneelta viikolta

Suomeen paluu lähestyy kovaa vauhtia. Suurin osa ostoksista on tehty ja pakkaaminen aloitettu. Lapset odottavat jo kotiin pääsyä. Mukava kesä on kyllä ollut!

Lapset ovat viettäneet aikaa koulun apulaisen Oon:in kanssa mm. auttaen pihatöissä.

Oon leipoo herkullisia pullia. Tytöt pääsivät auttamaan leipomisessa.


Lumikukka opettelee kovasti uusia taitoja. Istuminen ei ihan vielä onnistu ilman tukea.


Välillä maistellaan kiellettyjä herkkuja. Nam!

Koulun koirat: taustalla on Dina, edessä musta koira Mandi ja vaalea koira on kesähoidokki Hani.

Koululla asustaa myös paljon pieniä eläimiä. Kuvassa oleva lisko on kuollut, se oli liimautunut keittiön kaapin oveen.


Tässä toinen kuva keittiöstä.


Tämä jännä otus oli ulkona.


Muurahaisia on todella paljon. Tässä oli lattialle pudonnut kaksi pientä jäätelöpisaraa, muutaman minuutin päästä seuraus oli tämä.

Me kaikki naiset kävimme viikon aikana myös parturissa. Täällä se on todella edullista ja tykkäämme thailaisesta hiusmuodista. Nyt meillä kaikilla on siis kerroksittain leikatut hiukset, hieman erityyliset vain. Hanna aikoo kyllä käydä vielä uudestaan hieman lyhentämässä hiuksiaan.

Annin uudet hiukset. Huom. kuvassa näkyvät KAIKKI hiukset. Olo tuntuu huomattavasti kevyemmältä.

Ja jos joku ei muista, niin näin pitkät ja paksut Annin hiukset olivat aiemmin.

Hannalle leikattiin vinot etuhiukset.

Eevi parturin jälkeen.

Myös Emman hiukset leikattiin kerroksittain. Emma halusi samanlaiset hiukset kuin Niiskuneidillä.

Dream World

Hanna kirjoittaa:

Kävimme eilen Kallen ja lasten kanssa toisessa huvipuistossa, Dream Worldissa. Lumikukka jäi Annin hoitoon, jotta saimme käydä rauhassa laitteissa.



Tämä huvipuisto oli erittäin hyvä paikka ja myös todella siisti ja edullinen. Ruokapaikkojakin oli kerrankin riittävästi ja monipuolisesti, jopa Subway löytyi! Otimme kaikille rannekkeet joilla sai käydä laitteissa niin paljon kuin haluaa. Kasperi pääsi viimein kummitustaloon, joka ei hänen mielestään ollut kyllä pelottava. Kasperi kävi isän kanssa myös pari kertaa lasten vuoristoradassa, vauhtihiiressä, joka oli vähän jännittävä. Lisäksi he kävivät hämähäkissä ja avaruusvuoristoradassa jossa oltiin sisällä pimeässä. Se oli aika hurja! Minä ja Kasperi käytiin kahdesti Super Splash- nimisessä laitteessa jossa kastuu aivan märäksi. Koko perheenä kävimme koskiseikkailussa, jossa kastui myös erittäin paljon! Minä rakastan näitä vesilaitteita, muista en juuri välitäkään. Koskiseikkailu oli myös Kasperin ja Eevin mielestä paras kaikista.

Super Splashissä. Me istutaan tuolla vasemmassa reunassa puolivälin tienoilla. Vauhti oli erittäin kova!

Ja veteentulo!

Dream Worldissä on myös lumimaailma. Siellä oli aika kylmä! Jalkaan laitettiin kumisaappaat ja päälle toppatakki. Lumimaailmassa olisi voinut laskea mäkeäkin.

Eeville takki oli hieman iso.

Dreamworldissä on myös upea satumaailma. Maasta nousee iso jättiläisen pää, kädet ja jalat. Jättiläisen takana on satumaa, jossa on prinsessa Ruusunen nukkumassa linnassaan, seitsemän kääpiötä mökissään, Hannu ja Kerttu vangittuna noidan piparkakkutaloon, Tuhkimon vaunut yms. Lisäksi on jättiläisen talo, jossa kaikki on tietysti jättikokoista.

Piparkakkutalo

Prinsessa Ruusunen

Jättiläisen talossa


Ketkäs tässä ovat?!! Retu ja Vilma?

Siam Park

Kirjoitamme nyt hieman perjantaisesta Siam Parkissa käynnistä. Siam Park on suuri puisto, johon kuuluu vesipuisto ja huvipuisto sekä lisäksi Dinosaurus-ajelu ja Dinosaurus-museo. Siam Parkissa oli mukana meidän porukan lisäksi Täängoon perheineen. Pearl(Muk) oli odottanut jo pitkään puistoon pääsyä ja päivä olikin hänelle unelmien täyttymys.

Vietimme aluksi pari tuntia vesipuistossa. Pojat saivat heti kokea hurjan liukumäkikyydin. Liukumäki oli niitä suoria ja erittäin jyrkkiä lajissaan. Pojat menivät niistä siihen kaikkein pisimpään mäkeen. Mäen valvoja kehoitti naureskellen poikia laskemaan mäen selällään ja näin pojat tekivät. Vauhti oli todella kova ja vettä lensi koko ajan naamalle niin ettei nähnyt mitään. Pahinta oli , että veden kova paine sai poikien uikkarit vetäytymään pakaroiden väliin (=shorstiuikkareista tuli stringit!). Mäestä hengissä selvittyään pojilla oli kova kiire vessaan. Toista kertaa pojat eivät enää mäkeen menneet. Suurin osa muista liukumäistä oli suljettuna.

Tekomeri (aalto-allas)

Ruokapaikkoja oli jälleen kerran huonosti. Lopulta löysimme thailaisen Buffet-paikan, joka oli juuri sulkeutumassa. Ruokailun jälkeen Anni ja pojat saivat hyvän idean: Mennään korkkiruuvin tyyliseen laitteeseen, joka menee lujaa ja pääalaspäin! Kokemus oli melko hurja. Ensimmäinen kierros mentiin etuperin, mutta yllättäen seuraava kierros tehtiinkin takaperin. Siitä Annin vatsa riemastui! Laitteesta poistultua Annilla oli todella huono olo ja hän vietti seuraavan tunnin tutustuen huvipuiston vessoihin. (Onneksi lopulta pahaolo meni oksentamatta ohi)

Kävimme kaikki yhdessä näköalatorni-laitteessa. Siinä lähdettiin kyytiin maan pinnalta ja istuttiin kyydissä, samalla kun noustiin pikku hiljaa korkeuksiin.

Kuva on otettu näköalatornin puolivälistä, siinä mentiin todella korkealle. Taustalla näkyy oranssi vuoristorata/korkkiruuvi, jossa Anni ja pojat kävivät.

Lapsille oli paljon mieluisia lasten laitteita, tosin osa niistäkin oli huollossa. Kasperi kävi myös muutamissa isommissa laitteissa, kuten lentävässä matossa, avaruusraketti-simulaattorissa ja pyörivässä "hyrrässä". Lentävä matto oli kuulema hieman pelottava. Kummitustalokin oli huollon alla ja se oli Kasperille suuri pettymys, sillä hän oli odottanut sinne pääsyä 2 vuotta. Muitakin laitteita oli poistettu käytöstä joksikin aikaa ja se oli aika harmillista...





Pojat kävivät tutkimassa myös mielenkiintoisen "seikkailusaaren" (näin luki alueen kartassa). Saarelle kuljettiin lahoa riippusiltaa pitkin, jossa ei ollut kaiteita. Periltä löytyi muutama nälkiintynyt apina häkissä, joku nainen majassa tekemässä koriste-esineitä, toinen laho riippusilta, josta puuttui lautoja sekä polku jota pitkin pystyi kävelemään saaren ympäri. No, olihan siinä seikkailua kerrakseen :)

Huvipuistoalue oli niin suuri ja katseltavaa oli paljon, joten viivyimme sulkemisaikaan saakka.

Lumikukka dinosaurus-museossa, paikassa oli pimeää ja kuului dinosaurusten ääntelyä, joten tyttöjä hieman pelotti.

Lapset dinosaurus-ajelun jälkeen, kaikille ostettiin myös uudet vaatteet huvipuistosta

Kauhunhetket taksissa

Hanna kirjoittaa:

Nyt se sitten tapahtui! Se mitä ollaan pelätty alusta asti jokaisella taksimatkalla. Ajoimme kolarin!

Eilen aamuna lähdimme kahdella taksilla Siam Park-vesi/huvipuistoa kohti. Puisto on ihan toisessa päässä Bangkokia, matkaa sinne on n.55km täältä Bangkhaesta. Toiseen taksiin menivät pojat ja toiseen taksiin me tytöt eli minä, Eevi ja Lumikukka sekä Anni ja Emma. Katsoimme jo aluksi, että pojilla taisi käydä parempi tuuri kuskin suhteen, meidän kuskimme näytti hätähousulta.

Alkumatka sujui ihan hyvin, ajoimme suurin piirtein yhtä matkaa poikien taksin kanssa. Sitten n. puolessa välissä matkaa kuskimme ajotyyli yhtäkkiä muuttui täysin. Hän kiihdytti vauhtiaan ja aloitti hurjan loppukirin kohti määränpäätä. Vauhti kiihtyi välillä lähelle 120km/h. Mietimme pariin kertaan pitäisikö kuskille mainita asiasta, mutta toisaalta kyyti ei edes ollut niitä pahimpia joissa olimme olleet. Puhuimme myös siitä, että miksiköhän emme saa suutamme auki, vaikka monesti tekisi mieli pyytää kuskia ajamaan hitaammin. Kun minulla kerrankin oli kamera mukana, kuvasin muutaman minuutin videonpätkän ajostamme läpi liikenteen. Hurjimmat läheltä piti- tilanteet eivät kylläkään tulleet nauhalle.

Videonpätkä kannattaa katsoa loppuun saakka

Vain kahta minuuttia myöhemmin, kun olin lopettanut videon kuvaamisen, pahin tapahtui. Näimme Annin kanssa jo kaukaa, että tiellä oli auto pysähtyneenä. Lähestyimme autoa kovaa vauhtia ja muutaman sekunnin ajan ehdimme Annin kanssa tajuta, että kuski ei edes jarruta vaan ajaa täyttä vauhtia kohti. Näin siis törmäsimme auton perään n. 50km/h vauhdilla niin että kuski ei edes jarruttanut lähes ollenkaan. Järkytys oli valtava! Anni istui etupenkillä Emma sylissään, vain Annilla oli turvavyö. Eevi seisoi Annin penkin takana pitäen penkistä tiukasti kiinni. Eevi iski vain päänsä pehmeään penkkiin. Minä istuin kuskin penkin takana ja Lumikukka nukkui sylissäni takaraivo rintaani vasten. Pidin hänestä lujasti kiinni. Lumikukka heräsi törmäykseen ja alkoi itkeä.

Kalle otti taksistamme kuvan

On ihme ettei kenellekään sattunut mitään! Meillä oli todellakin varjelus mukana, sillä törmäys oli kova. Ainoastaan Annin niska kipeytyi hieman. Minä en edes juurikaan liikahtanut paikaltani, vaikka minulla ei ollut turvavyötä. Törmäyksen jälkeen olimme aivan poissa tolaltamme. Nousimme kiireesti pois taksista ja menimme tien reunaan. Poikien taksin kuski oli nähnyt tilanteen ja pysähtynyt vähän matkan päähän. Kalle tulikin meitä heti vastaan ja varmisti, että olimme kaikki kunnossa. Näimme, että tiellä oli jo aiemmin sattunut pienempi kolari ja siksi autot olivat pysähtyneinä keskelle tietä. Poikien taksin kuski etsi meille uuden taksin ja lähdimme jatkamaan matkaa Siam Park:iin, sekalaisissa tunnelmissa. Emme maksaneet kolaritaksille matkasta mitään. Tärisimme vielä pitkään tapahtuneen jälkeen.

Tulomatkalla meitä pelotti jälleen kovasti taksin kyydissä vaikka kuski ajoi normaalisti suhteutettuna Thaimaan liikenteeseen. Kyllä kolari varmasti jätti meihin pelon pitkäksi aikaa. Emme voi olla miettimättä, kuinka pahasti olisi voinut käydä, varsinkin lapsille. On hirveää, kun ei ole turvaistuimia eikä edes turvavöitä! Kiitämme Jumalaa varjeluksesta ja rukoilemme varjelusta myös tuleville matkoille.

Annin ja Emma käymässä Kasemradissa

Anni kirjoittaa:

Olen nyt ollut neljä viikkoa harjoittelussa Kasemradin sairaalassa. Aika on mennyt nopeasti ja nyt jäljellä on enää yksi viikko harjoittelua. Viimeinen viikko onkin varmasti kaikkein mielenkiintoisin, sillä silloin menen Bangkokin toisessa laidassa sijaitsevaan valtion sairaalaan. Kyseisessä sairaalassa syntyy päivittäin useita kymmeniä vauvoja, joten menen juuri synnytyssaliin tutustumaan pariksi päiväksi yhdessä kätilötyön opettajan kanssa. Opettaja on kanssani molemmat päivät ja halutessani saan hoitaa myös synnytyksen(opettajan ohjaajana tietenkin). Kivaa!

Kävin tänään Kasemradissa yhdessä Emman kanssa. Hoitajat halusivat nähdä Emman, joten käytin sitä näytillä niillä osastoilla, joissa olin harjoittelussa. Heti Emman nähtyään hoitajat ottivat kamerakännykät esiin ja alkoivat kuvata Emmaa (ihmeellistä ja nukennäköistä tyttöä). Emma onneksi innostui asiasta ja poseerasi kauniisti hymyillen kaikille!Vastasyntyneiden osastolla Emma sai myös hoitaa ja syöttää yhtä tyttövauvaa.

Minä muutaman thailaisen hoitajan kanssa vastasyntyneiden osastolla. Vauva oli juuri lähdössä kotiin, joten olin pukemassa häntä kotiinlähtövaatteisiin.

Emma vierailemassa vastasyntyneiden osastolla. Osastolle mennessä täytyy vaihtaa osaston sandaalit jalkaan. Emmalle hieman liian isot kengät, mutta pysyivät sentään jalassa.

Aika kuluu

Aika kuluu todella nopeasti! Enää reilut 4 viikkoa ja palaamme Suomeen. Nyt kun olemme keskenään täällä koululla, olemme vallanneet koko talon. Mukavaa, kun saa olla ihan rauhassa! Päivät ovat niin täynnä tekemistä ettei todellakaan tarvitse miettiä mitä tekisi. Telkkariakaan ei ole ehtinyt kaipaamaan, koska ei olisi aikaa sitä katsoa. Onhan täällä koululla siis toki telkkari, mutta ei sieltä tule mitään katsottavaa ohjelmaa. Pojat ovat katsoneet aika paljon elokuvia, niitä kun saa ostettua täältä niin halvalla. Ja lapsille piirrettyjen katsominen on myös hyvää ajanvietettä, silloin kun vauhti alkaa kiihtyä vähän liian kovaksi...

Vettä on satanut viime päivinä aika paljon. Lapset tykkäävät leikkiä sateessa ja kieltämättä sade myös viilentää ilmaa ihan mukavasti. Ainut vaan, että pyykit kuivuvat sadepäivinä todella hitaasti, koska sää on täällä jo valmiiksi kostea. Ja vesisateella ruuhkat pahenevat entisestään, joten silloin on parasta pysytellä kotona.




Suuri ilonaihe on ollut se, että lapset ovat olleet terveinä jo muutaman viikon ajan! Lumikukan hampaatkaan eivät ole enää aiheuttaneet suurempia kitinöitä, niillä kahdella hampaalla on nyt mukavaa pureskella kaikkea minkä käsiinsä saa. Lumikukka onkin aika etevä liikkumaan omalla tuolillaan (sillä jossa on ne pyörät) ja pääsee näin tutkimaan ympäristöään. Tänään hän yritti mm. työntää sormiaan tuulettimeen, erittäin vaarallista!!! Onkin pitänyt alkaa miettiä ihan eri tavalla, että minne voi jättää tavaroita ettei Lumikukka yllä niihin tuolistaan ja laita suuhun. Ihanaa kyllä kun tyttö kasvaa ja kehittyy!

Annilla on huomenna viimeinen harjoittelupäivä Kasemrad-sairaalassa. Ensi viikolla on muutamana päivänä vielä tutustumista yhteen valtion sairaalaan. Se sairaala on kaukana asuinpaikastamme, mutta on varmasti mielenkiintoista nähdä kuinka asiat siellä tehdään. Perjantaina meidän on tarkoitus lähteä Siam Park:iin joka on iso teemapuisto. Se pitää sisällään vesipuiston, huvipuiston ja erilaisia muita kohteita, kuten dinosaurus-safari yms. Toivotaan vain ettei silloin sataisi kovin paljon...

Huahinissa uudestaan

Aika kuluu niin nopeasti ettei meinaa ehtiä blogiakaan päivittämään!

Kävimme juuri Huahinissa viiden päivän ajan lomailemassa. Palasimme sieltä eilen. Olimme samassa guesthousessa kuin edelliselläkin kerralla ja netti ei taaskaan oikein toiminut joten blogiinkaan ei pystynyt kirjoittamaan.

Nilawan Guesthouse

Ilmat olivat aurinkoiset ja meduusoitakaan ei näkynyt kovin montaa. Viimeisenä päivänä tosin Annin jalkaan törmäsi iso meduusa ja hän luuli sitä ensin muovipussiksi. Säikähdys oli kova, sillä lapsetkin olivat aivan vieressä. Onneksi meduusa ei ehtinyt polttaa!

Kasperi oppi uimaan tämän reissun aikana! Enää ei tarvita kellukkeita.

Lumikukka tykkäsi merestä

Emma kävi ratsastamassa

Jonkinlainen iso "leppäkerttu" Kasperin kädellä kiipeilemässä

Kävimme molemmat myös thai-hieronnassa. Siinähän hieronnan lisäksi venytellään jalkoja ja käsiä. Ihan hyvä hieronta muuten, mutta jalkoja hierottaessa kutina meinasi välillä olla sietämätöntä. Kävimme jälleen myös syömässä hyvää meriruokaa sekä yhtenä iltana intialaista ruokaa, joka on herkkuamme.

Nälkäisten lasten kanssa ravintolassa oleminen ei ole aina kovin nautinnollista. Hermojamme koeteltiin muutamaan kertaan. Ongelmat ovat nämä: Kasperi haluaisi aina tilata jotakin outoa meriruokaa, jonka kuva on Menu:ssa. Eevi ja Emma taas haluaisivat syödä aina vain ranskalaisia.

Uima-altaalla kävimme jälleen päivittäin. Lumikukkakin pääsi kokeilemaan uutta uimarengastaan, jossa on jalkoja varten kolot. Siinä on hieno katoskin ettei aurinko pääse polttamaan. Uusi ihana uimapukukin oli ihan sopiva.

Uima-allaspaikan perinteinen kyykkyvessa taas oli kaikkea muuta kuin ihana...