Kauhunhetket taksissa

Hanna kirjoittaa:

Nyt se sitten tapahtui! Se mitä ollaan pelätty alusta asti jokaisella taksimatkalla. Ajoimme kolarin!

Eilen aamuna lähdimme kahdella taksilla Siam Park-vesi/huvipuistoa kohti. Puisto on ihan toisessa päässä Bangkokia, matkaa sinne on n.55km täältä Bangkhaesta. Toiseen taksiin menivät pojat ja toiseen taksiin me tytöt eli minä, Eevi ja Lumikukka sekä Anni ja Emma. Katsoimme jo aluksi, että pojilla taisi käydä parempi tuuri kuskin suhteen, meidän kuskimme näytti hätähousulta.

Alkumatka sujui ihan hyvin, ajoimme suurin piirtein yhtä matkaa poikien taksin kanssa. Sitten n. puolessa välissä matkaa kuskimme ajotyyli yhtäkkiä muuttui täysin. Hän kiihdytti vauhtiaan ja aloitti hurjan loppukirin kohti määränpäätä. Vauhti kiihtyi välillä lähelle 120km/h. Mietimme pariin kertaan pitäisikö kuskille mainita asiasta, mutta toisaalta kyyti ei edes ollut niitä pahimpia joissa olimme olleet. Puhuimme myös siitä, että miksiköhän emme saa suutamme auki, vaikka monesti tekisi mieli pyytää kuskia ajamaan hitaammin. Kun minulla kerrankin oli kamera mukana, kuvasin muutaman minuutin videonpätkän ajostamme läpi liikenteen. Hurjimmat läheltä piti- tilanteet eivät kylläkään tulleet nauhalle.

Videonpätkä kannattaa katsoa loppuun saakka

Vain kahta minuuttia myöhemmin, kun olin lopettanut videon kuvaamisen, pahin tapahtui. Näimme Annin kanssa jo kaukaa, että tiellä oli auto pysähtyneenä. Lähestyimme autoa kovaa vauhtia ja muutaman sekunnin ajan ehdimme Annin kanssa tajuta, että kuski ei edes jarruta vaan ajaa täyttä vauhtia kohti. Näin siis törmäsimme auton perään n. 50km/h vauhdilla niin että kuski ei edes jarruttanut lähes ollenkaan. Järkytys oli valtava! Anni istui etupenkillä Emma sylissään, vain Annilla oli turvavyö. Eevi seisoi Annin penkin takana pitäen penkistä tiukasti kiinni. Eevi iski vain päänsä pehmeään penkkiin. Minä istuin kuskin penkin takana ja Lumikukka nukkui sylissäni takaraivo rintaani vasten. Pidin hänestä lujasti kiinni. Lumikukka heräsi törmäykseen ja alkoi itkeä.

Kalle otti taksistamme kuvan

On ihme ettei kenellekään sattunut mitään! Meillä oli todellakin varjelus mukana, sillä törmäys oli kova. Ainoastaan Annin niska kipeytyi hieman. Minä en edes juurikaan liikahtanut paikaltani, vaikka minulla ei ollut turvavyötä. Törmäyksen jälkeen olimme aivan poissa tolaltamme. Nousimme kiireesti pois taksista ja menimme tien reunaan. Poikien taksin kuski oli nähnyt tilanteen ja pysähtynyt vähän matkan päähän. Kalle tulikin meitä heti vastaan ja varmisti, että olimme kaikki kunnossa. Näimme, että tiellä oli jo aiemmin sattunut pienempi kolari ja siksi autot olivat pysähtyneinä keskelle tietä. Poikien taksin kuski etsi meille uuden taksin ja lähdimme jatkamaan matkaa Siam Park:iin, sekalaisissa tunnelmissa. Emme maksaneet kolaritaksille matkasta mitään. Tärisimme vielä pitkään tapahtuneen jälkeen.

Tulomatkalla meitä pelotti jälleen kovasti taksin kyydissä vaikka kuski ajoi normaalisti suhteutettuna Thaimaan liikenteeseen. Kyllä kolari varmasti jätti meihin pelon pitkäksi aikaa. Emme voi olla miettimättä, kuinka pahasti olisi voinut käydä, varsinkin lapsille. On hirveää, kun ei ole turvaistuimia eikä edes turvavöitä! Kiitämme Jumalaa varjeluksesta ja rukoilemme varjelusta myös tuleville matkoille.